Sävellajin valinta
Sävellaji vaikuttaa suoraan huilun kokoon ja yleisesti ottaen voidaan sanoa että mitä isompi/matalampi huilu, sitä haastavampi soitettava se voi olla verrattuna pienempään/korkeampaan huiluun. Matalissa huiluissa sormiotteet vaativat enemmän ulottuvuutta sormilta, koska sormireiät ovat isompia ja kauempana toisistaan. Myös itse huilu on pidempi vaatien ulottuvuutta myös käsiltä pelkkien sormien lisäksi.

Alkuperäisamerikkalaiset huilut viritetään tyypillisesti pentatoniseen molli-asteikkoon, joten jos huilua on aikomus soittaa muiden soitinten kanssa valinnassa kannattaa myös kiinnittää huomiota säveliin joita tietyn sävellajin huilulla voi soittaa luonnollisimmin.
Huomaa, että huiluilla voi soittaa myös täyden kromaattisen asteikon yhdestä oktaavista, joten alla ei ole kaikki huilulla soitettavat sävelet, ainoastaan molli- ja duuriasteikot esimerkkinä sävellajin valintaa varten.

A-huilu:
A-C-D-E-G-A (pentatoninen A-molli)
C-D-E-F-G-A-B-C (diatoninen C-duuri)

F#-huilu
F#-A-B-C#-E-F# (pentatoninen F#-molli)
A-B-C#-D-E-F#-G#-A (diatoninen A-duuri)

E-huilu:
E-G-A-B-D-E (pentatoninen E-molli)
G-A-B-C-D-E-F#-G (diatoninen G-duuri)